Pinvi ja Piko Antarktiksella

Antarktiksella oli hyvin kylmä sää, kun Pinvi ja Piko olivat siellä seikkailemassa. "Täällähän on vain pelkkää lunta. Milloin se seikkailu alkaa?", Piko kysyi ja levitti käsiään. "Etkö sinä tajua Piko? Seikkailu on jo alkanut, sillä olemme jo Antarktiksella.", Pinvi sanoi ja taputti kättään Pikon päätä vasten. Kaverukset kulkivat vierekkäin hetken aikaa kunnes saapuivat ison jääluolan luo. "Täällä voimme levähtää hetkisen.", Pinvi sanoi ja laski kantamuksensa alas. He ottivat repuistaan peppualustat ja istuivat kylmään lumeen. "Täällähän jäätyy.", Piko sanoi ja kalisutteli hampaitaan, niin että hän tärisi. Pinvi otti Pikon repusta viltin ja laittoi sen Pikon päälle. Piko hymyili ja henkäisi helpottuneena. He nukkuivat luolassa yli pitkän ja kylmän yön aamuun saakka, kunnes pakkasivat tavaransa ja lähtivät taas liikkeelle.

Pinvi ja Piko luolassa

He kulkivat jäisen tasangon yli, pienien lumisten solien läpi, sekä suuren lumiharjun päälle. He katsoivat, kuinka kaukana meri välkkyi ja kuinka pingviinit laskivat mäkeä. Piko nousi äkisti seisomaan ja kulki liukkaalla kielekkeellä tanssien. "Varo Piko, ettet putoa alas. Sillä jos putoat saatat satuttaa itsesi.", Pinvi sanoi ja ojensi kätensä tarttuakseen Pikoon. Mutta silloin lumi Pikon jalkojen alla petti ja Piko horjahti alas kielekkeeltä. "Apua!", Piko huusi, kun hän putosi alas jyrkännettä. Alhaalle päästyään Pinvi näki Pikon makaamassa lumessa jalkaansa pidellen. "Voi, voi. Minähän varoitin sinua Piko. Nyt jalkasi on nyrjähtänyt pahasti, etkä varmaan voi edes liikuttaa sitä.", Pinvi voivotteli. Hän auttoi Pikon pystyyn ja otti hänet reppuselkään. He kulkivat ison lumikanjonin yli vievän sillan päältä. Piko piteli karttaa tärisevin käsin. "Varo Piko, ettei kartta lipsu käsistäsi, kun katsot sitä.", Pinvi sanoi. Piko käänteli karttaa toiselta puolelta toiselle. Juuri silloin iso tuulenpuuska lennätti kartan Pikon käsistä suoraan heidän alla olevaan kanjoniin. "Voi, voi. Nyt kun kartta on tuolla alhaalla, niin mehän voimme vaikka eksyä tänne.", Pinvi sanoi. Kaverukset kulkivat pois sillalta ja saapuivat risteykseen. "Vasemmalle vai oliko se oikealle?", Piko sanoi ja mietti niin, että korvista tuli savua. Lopulta Piko sai sanottua, että vasemmalla oli jääkarhujen pesät ja oikealla oli heidän kohteensa. He siis lähtivät kulkemaan oikean puoleista tietä pitkin. Vähän ajan päästä tie loppui ja he pysähtyivät.

"Olemme eksyksissä.", Pinvi voihkaisi. Kaukana mustat pilvet liikkuivat tuulen mukana myrskyä enteillen. Kaverukset katsoivat toisiaan pelokkaasti ja Pinvi laski Pikon alas. Pinvi otti puhelimen repustaan ja soitti Haskin pelastuspartioon. Haski vastasi puhelimeen ja kuuli uutiset. Hän katsoi GPS- laitteella, missä Pinvin puhelin oli. Haski nousi helikopteriin ja kertoi kapteenille sijainnin. Perillä Haski otti laskuvarjon ja hyppäsi lentokoneesta alas suoraan Pinvin ja Pikon luokse. "Kiirehtikää. Myrsky on tulossa. Tulkaa selkääni, niin vien meidät turvaan.", Haski sanoi ja hoputti kaveruksia. Matka oli pitkä. Haski juoksi ja juoksi minkä tassuistaan pääsi. Hän kaarsi mäet ja hyppi pienten rotkojen yli. Silti myrsky vain tuli lähemmäksi heitä.


Raivoisa tuuli pyyhkäisi heidän ylitseen ja eskimokylän valot näkyivät jo. "Kestäkää vielä hetki.", Haski sanoi. "Olemme pian perillä.". Eskimot katsoivat miten Haski, Pinvi ja Piko selässään juoksi myrskyä pakoon. Eskimot menivät igluihinsa piiloon myrskyä, mutta kylän urhein vartija jäi odottamaan kaveruksia. Haski ryntäsi kylään. Vartija hyppäsi myös Haskin selkään, kun hän pyyhälsi lähimpään igluun. Myrsky kesti koko illan ja vasta aamuyöstä eskimot päääsivät lähtemään igluistaan ulos. He keräsivät rikkoutuneet tavarat ja korjailivat myrskyn aiheuttamia vahinkoja. Aamulla nuotion ääressä Piko kertoi kylän lapsille seikkailustaan. "Ja niin kiipesin Haskin selkään urheana ja lähdimme pois myrskystä, vaikka olisin kyllä siitä selvinnyt yksinkin.", Piko rehvasteli. "Korjaus, Piko hyvä. Se meni niin, että Piko itki äitiä, kun minä nostin hänet selkääni ja  lähdin juoksu jalkaa tänne päin.", Haski sanoi. Kylän lapset nauroivat ja Piko punastui. Silloin Pinvi otti repustaan paketin, minkä hänen piti tuoda eskimoille. Hän antoi kaikille uudet jääkarhun nahasta tehdyt vaatteet ja kengät. Eskimot kiittivät ja Haskin helikopteri tuli hakemaan heidät kotiin. "Sainpahan sentään seikkailuni.", Piko sanoi, kun nousi kopteriin.