Haltijoiden syysjuhla

On 9.10.11 ja aurinko paistaa taivaalla. Katri katsoi, kuinka linnut lensivät ja perhoset hakeutuivat kukkien luo. Silloin hän näki jonkun pienen välähdyksen kukan luona. Katri juoksi ulos ja meni katsomaan. Mutta siellä ei tietenkään ollut mitään.

Iltarusko valaisi taivaan kaunein värein ja joutsenet lensivät etelään. Katri istui sängyssään ja luki kirjaa. Hän luki ”Keijujen salaisuus” nimistä kirjaa. ”Ja niin keijut lensivät pesäpuuhunsa ja nukahtivat keijupölyn keskelle. Loppu.”, Katri luki ääneen ja sulki kirjan äänekkäästi. ”Kauniita unia. Älä syö kumia.”, Katrin äiti, Helena, sanoi ja suukotti Katrin poskea.

Yöllä Katri heräsi tiukujen kilinään ja huilujen soittoon. Kaikki kuulosti niin ihanalta hänen korvissa. ”Menen katsomaan, mistä tuo ääni kuuluu.”, Katri sanoi ja lähti vuoteesta. Hän puki takin päälleen ja meni ulos. Ulkona odotti maailman kaunein näky.

Katri näki tuhansia keijuja. ”Tule mukaan leikkimään, tanssimaan ja laulamaan.”, keijut sanoivat yhteen ääneen ja hakivat Katrin keskelle kukkia tanssimaan. Katri tanssi aamukasteessa niin paljon, että hänen yömekkonsa meni aivan märäksi. Katria se ei näyttänyt haittaavan. ”Pian on aamu ja minua väsyttää. Haluan takaisin petiin.”, Katri sanoi. Hänen silmäluomensa menivät kiinni.

”Aamu aurinko maailmaa vartoo. Ylös sängystä pikkutytöt tarpoo.”, Helena lauleli ja kolisteli astioita keittiössä. Katri heräsi ja huomasi olevansa sängyssä. ”Oliko se vain unta?”, Katri kysyi itsekseen, kun hänen isänsä, Jussi, tuli herättämään hänet. Mutta, kun Katri nousi seisomaan, hänen yömekkonsa helma oli märkä. Isä ei kiinnittänyt mekkoon mitään huomiota, vaan meni herättämään Nikon. Katri lampsi pöytään ja katsoi ikkunasta ulos. Siellä keiju katseli Katria ja heilutti.

                          LOPPU