Ihana ilta

Kävelin metsätietä pitkin Emmin luo. Hän oli kutsunut minut kylään. ”Jaha. Tulithan sä sittenkin. Äiti huolestu, ettet sä tuukkaan.”, Emmi sanoi hiljaa ja avasi oven. Leikimme hänen huoneessa. Emmin huone oli valtavan iso. ”No?”, Emmi sanoi. ”No mitä?”, sanoin vähän ripeästi. ”Etkö sä suudellukaan Nikoa?”, Emmi sanoi ja kohotti kulmiaan. ”Äh. Tai siis joo. Se oli kivaa. Tuntu, kuin joku iso massiivinen tulipallo ois turvonnu ja lentäny suoraan mua päin.”, hehkutin. Juttelimme, harjasimme hiuksiamme ja leikimme koko illan, kunnes jouduin lähtemään.

Kotona lysähdin sohvalle ja avasin television. ”Uutisissa tänään: Janne Nurminen ja Ali Heiskanen. Itä-Irlannissa jo 12 suurin maanjäristys aiheutti suurta kauhua...”, uutisista sanottiin. Vaihdoin kanavaa. ”Kokki ohjelmaako katsot Salla?”, äiti sanoi ja laski sipsikulhon eteeni. Vaihdoin taas kanavaa. ”Joten siis kerro, miksi toinen elokuvasi on niin päin puuta, kun vain voi?”, juontaja sanoi. ”Rakastan illan haukkuma ohjelmia. Varsinkin jos juontaja on tuo komea Antti Pihlaja.”, äiti huokaisi. ”Kuulin tuo!”, isä huusi keittiöstä. Menin huoneeseeni ja jätin äidin ja isän huutamaan toisilleen.

Vihdoin lauantai. Olin odottanut tätä lauantaita jo hyvin pitkään. Sillä Niko pyysi mua elokuviin. ”Moi.”, sanoin Nikolle heti kun näin hänet elokuvateatterin edessä. ”Moi. Näytät kauniilta.”, Niko sanoi. Hän nähtävästi punastui. Istuimme hiljaa kuin hiiret, kun elokuva alkoi. Se oli joku fantasia leffa. Sen loputtua menisimme heseen. Ihanaa. ”En halua jättää sinua Arathiel.”.  ”Mutta Arathanda. Sinun täytyy.”.      Kuuntelin elokuvaa korvat höröllä, mutta en saanut juonesta kiinni.

Hesessä oli vähän väkeä. Istuimme vierekkäin. Se oli niin ihanaa. Silloin se tapahtui. Niko suuteli minua SUULLE! Olisi tehnyt mieli kaatua. Suutelimme ainakin 16 sekuntia putkeen. Ihana ilta.

Rakas päiväkirja. On 11 marraskuuta ja sain tänään ihka ekan suukkoni suulle Nikolta. Se oli niin ihanaa.

                       No sanon nyt sitten, että LOPPU.